Välähdyksiä matkan varrelta. Vitsailua läheisten kesken pojan ADHD-tyyppisestä käytöksestä. Kerhotädin kommentti "se on ihan normaali pieni poika", päiväkodin hoitajien hymistely kun puran huoltani pojan käytöksestä. Oma värinä siitä, että näin ei kuitenkaan ole...
Perjantaina sain purtavaa viikonloppua varten, kun hoitaja ehdotti, että pyytäisivät päiväkodilla konsultaatiota erityislastentarhanopettajalta koskien pojan keskittymiskyvyttömyyttä, kovaa äänenkäyttöä, toisten lyömistä ja haukkumista tyhmäksi. Kakistellen sanoin, että otamme mielellämme avun vastaan. Bullshit! On ihan eri asia kummastella ja arvostella jälkikasvunsa käytöstä kuin ottaa kommenttia vastaan muilta. Sitä paitsi koen, että syksyllä aloitettu uusi päiväkoti ei sovi meidän herralle, ja hän on saanut liikaa yksipuolista palautetta huonosta käytöksestään. Muuttaako tämä konsultaatio hoitajan käsitystä pojasta yhtään myönteisemmäksi?
Okei, olen ala-asteen opettaja. Siis the Kasvatusalan Ammattilainen. Silti mulla ei oo mitään hajua mitä tehdä tämän pojan kanssa. Omasta mielestäni poika reagoi vahvasti (joo-o, hän on pian nelivuotias) ja on syntymästä lähtien ollut paras peili herkkyydellään. Toisaalta itse olen osan herkkyydestä laittanut sen piikkiin, että kahdeksankuisesta lähtien hän on ollut infektio- ja antibiottikierteessä aina nelisen kuukautta kerrallaan. Tänä vuonna laitettiin neljännet putket, jotka eivät kuitenkaan estäneet uutta tulehdusta. Samalla kerralla saatiin vihoiksemme infektioastmataipumus.
Itse olen oppinut tulkitsemaan pojan skitsoilua niin, että välillä se on merkki tulevasta taudista, välillä äidinikävää, toisinaan uhmaa. Kaveri totesi, että jotkut vain ovat herkempiä, ja jotkut sitä vaan tarvitsevat äitiä enemmän kuin muut. Poika todellakin kuuluu tähän kategoriaan. En kuitenkaan haluaisi olla itse näin herkkä pojan kiukulle ja sairastelulle. Aivan liian helposti ahdistun ja alan voivotella, miten hankala alkutaival on ollut. Samalla koen tilanteen epäreiluksi, erityisesti päiväkodin puolelta. Laitos on jähmeä ja melko joustamaton, ja sehän päiväkoti on, laitos. (Kuin myös koulukin, jota olen alkanut kyseenalaistaa rankalla kädellä.) Pojan ensimmäinen päiväkoti oli loistava, eli henkilökemiat ja molemminpuoleinen luottamus toimivat. Ikinä en kuullut leimaavaa sanaa jälkikasvustani. Toisin on nyt.
Mikä eteen kun henkilökemiat hoitajien kanssa on mutkalla? Poika kärsii suuresta ryhmästä, joka koostuu pääasiassa alle nelivuotiaista menevistä pojista. Kärsii leimasta, joka häneen on isketty lukuisia kertoja. Kärsii ilman äitiä. Taidan jäädä kotiin. Niinpä - miksi en jäisi kotiin?
Hmm. On hankala, ja on vaikea tilanne. Minun poikani on adhd autismikirjon lapsi, nyt pian jo 16 vee. osa kirjoittamastasi tuntui minusta kovin tutulta.
VastaaPoistaTylsimmältä tuntui tuo '' hän on saanut liikaa yksipuolista palautetta huonosta käytöksestään.''
Valitettavsti monesti kuulemme vain sen huonon palautteen, negatiivisen ja koknaan päivän onnistummiset,hyvät hetket ja kivat ilonaiheet jäävät taka-alalle.
Vaikea rasti, josta ulkopuolisen on hankala sanoa mitään,eikäole edes aikomustakaan. Kaikki mahdollinen apu tietenkin kannattaa ottaa vastaan, tehdä itse parhaansa ja luottaa omaan vaistoon. JOs lapsen vanhempi on rehellinen, niin se ,mitä oma vaisto sanoo- menee harvoin pieleen.
Älä anna ulkopuolisten tahojen masentaa.
Miun lapseni opetteli puheterapian ja viittomien avulla puhumaan, oli aina se- johon kukaan ei uskonut. JOka oli aina paha, vilkas ja hannkala,kertakaikkisen haastava. MIlloin koulussa oli yhtä, milloin toista ja milloin poika käsiraudoissa,kun koulussa opettajat eivät osanneet hoitaa tilannetta.
Nämä meidän herkät lapset vaistoavat heti,jos heitä ei hyväksytä juuri sellaisena kkuin mitä he ovat- ja huono käytös on aina pelkoa ja epävarmuutta,kertoo huonoista liidereistä- että terkkuja sinne tarhaan vaan.. :-)
Nyt poika todennäköisesti pääsee ysin jälkeen haluamaansa paikkaan ( ainakin mahdolisuudet on) opiskelemaan,elämä on näyttänyt myös valoisan puolen, ja lapseni voi hyvin. Minun ja poikani välit ovat kipeiden vuosien jälkeen loistavat.
Älä sinä lakkaa uskomasta itseesi.
Pahoittelen, tuli avauduttua- tuo kirjoittamasi vaan osui maaliinsa ..
Vintti, kiva kun avauduit! Kirjoittaminen ei tunnu niin yksipuoliselta, vaan näin se on kokemusten ja tuntemusten jakamista. Kiitos!
VastaaPoista